Laakson suku Viinikkaan

Laakson suku on tullut Viinikan kylälle 1880-luvulla, kun Pohjanmaan junarataa on rakennettu. Oheisessa jutussa pakinoitsija Köpi kertoo eteläpohjalaisittain siitä, miksi perhe muutti Kauhavan Mäenpäästä Viinikkaan. Tämä juttu on julkaistu Ilkka-lehdessä Köpi kertoo -pakinana 1970-luvulla.

Fällyt tornis

"Silloon kun täälä Kauhavalla tehthin paanaa pohojoosta kohti niin täälä liikuskeli jos minkä karvaasta kenkunankuluttajaa ja jätkää oikeetten tyämiesten kintuulla. Pahiten nuaren huriittomaan koiruuksista joutuuvat kärsimhän täälä raran  varres asuvat torpparit, joita asusteli Ketojanmäeltä Härmän rajalle asti sielä täälä.

Rataa viäthin Mäenpääs Mikkilänjärven ja Mäenpäänjärven välistä. Siinä oli märkä pohojatoon paikka, johonka piti oikeen teherä aalloppi. Siinä kohoras tyämaa pysyykin pitemmän aikaa kun piti juntata paaluja pehemooshen ratapohojahan. Sillä tyämaalla oli se kuuluusa Lapatossukin, joka lauleskeli junttalauluja, mutta ei vahingossakaan teheny mitään muuta – ei ainakaan tyätä. Palakan se kumminkin sai niin kun toisekkin. Mahtoo se laulutaito ja tyämiesten hyvän miälen ylläpitäminen maksaa sen kun toisten tyä.

Mutta mun oli tarkootus kirioottaa niistä koiruuksista ja ilkiteoosta, joita ne huriittomat tekivät. Nykyysen Alestelon kutomon kohoralla tiän toisella pualella oli siloon Hakalakson torppa, joka muitten joukos joutuu pahanteon kohteheksi. Kerrankin varaastethin torpan navetasta yällä lammas.

Isäntä rupes silloon vähä pitämhän silimällä, mitä ympärillä tapahtuu. Yhtenä yön se sitten heräs siihen, kun kuulu katolta kummaa kolinaa. Se meni pihalle kuuloohemhan ja huamas, kun miäs hyppäs katolta maahan ja pyyhkäsi methän. Meni niin lujaa notta isäntä ei meinannukkaan saara kiinni. Mikäs siinä muu autto, kun mennä uurestansa yäpuulle. 

Kun emäntä sitten aamulla huamatti siinä viiren korvis ja rupes tekemhän takhan valakiaa, niin kaikki savu tuli tuphan, torni ei vetäny vähääkään. Isäntäkin siihen katkhun heräs ja käski emännän vetää pellin auki. No sehän on auki, sano emäntä. Sillon isännäs heräs pahat aavistukset. Se kaahasi katollen ja yritti tornin kautta huutaa tuphan emännälle, mutta eihän siältä äänikään kulukenu, kun ei kerran savu. Ei auttanu muu kun tulla takaasi maahan ja hankkia jotakin kättä pirempää. Se löyti kräkkäkuakan ja kaahii sen kans tuvan katolle ja kun se aikansa sillä söhii suarhan tornihin niin siältä tulla tupsahti takhan fällyt. Emäntä oli saara laakin kun se huamas mitä tapahtuu. Se oli justhin eilisin viäny fällyt airalle tuuleentumhan ja nyt ne oli yltä päältä noes, mutta eikhän niitä kans ollu sonsaret lähteny.

Kaikeenlaanen koiraalu jatkuu niin, että torpan väki joutu lähtemhän siltä paikalta. Ne sai uuren torpanpaikan Viinikan Pyysalosta. Vielä tänä päivänäkin sitä sukua asuu siälä.”